Anna-kirjojen lumoissa, jälleen

Tämä suloinen koru Botswanan akaateista ja makeanvedenhelmistä sekä hopeasta sai nimen Kujeileva tuuli. Mieleeni tuli pieni hurmaava tuulenpoikanen, joka metsässä käy kaartelemassa vanhan kuusen oksien lomassa, kiiruhtaa sitten suutelemaan valkoisen koivun runkoa, havisuttaa naurellen haavan lehtiä ja kipuaa suuren männyn latvaan hymyilemään siniselle taivaalle.

Niin, olen siis lukenut jälleen kerran L.M. Montgomeryn aina niin upeita Anna-kirjoja. Vaikutteita ei voi olla saamatta. Ja suosittelen kaikille.

Tässäpä tämä herttainen veitikka sitten. Koru on vapaa.