Ajan ratas pyörii, kuljettaa meitä maailmoihin. Toisinaan pääsemme paikkoihin, jonne olemme kovasti halunneet ja toisinaan joudumme surun maahan, josta tahtoisimme pois.
Kuni ajassa kuljen on tehty ajatuksella ihan tietylle ihmiselle, joka tänä vuonna kulkee kovin kovin kivistä polkua.
Tässä mennään sitten ihan toisiin maailmoihi, minulle melko tuntemattomiin, toisinaan.;)
Olen mies ja tykkään siitä -korussa on laavaa, hopeaa ja makrameesolmittua nauhaa. Oli tuskanen tehdä, mutta tämä toinen tuli jo helpommin.
Rohee.
3 kommenttia:
Mahoto siu kanssais. Käyn tääl vähävällii kuolaamas näit siu upeita tuotoksii vaik en normaalist mittää virkakaa. Oot miu idoli!
Kiitos Muikku. Tervetuloa vain uudelleen. Täällä on taas räkätauti kimpussa ja monta työtä mielessä. Minä olen myös monien sivujen aika hiljainen vierailija, kun aikaa ei muka ole. Kiva kun kommentoit.
Oi niin... niitä kivisiä ja tummia polkuja...
-Miesten korut vailla vertaa!!
Lähetä kommentti